Flameri

Eksyttiin Slinkkariin ja piti ottaa pitkästä aikaan Flameri. Plörö sai mut innostumaan näihin joskus vuosia sitten.... kuten myös Fiskariin.

"Flames over Vietnam" - ei ehkä kovin poliitisesti korrekti, mutta silti aika hyvän makuinen:
6 cl Finlandia Cranberry
1 cl hunajaa
0,5 cl blue curacao siirappia
2 cl appelsiinimehua
2 cl lime cordial

Rakennetaan martinilasiin niin, että viina kaadetaan palavana päälle samalla kun juodaan pillillä pohjalta.

Jouluilta libanonilaisittain

Kun aattona vedettin ähkyt jouluruuasta, niin joulupäivän iltana sitten ahdettiin itsemme täyteen libanonilaista ruokaa. Valmistelut aloitettiin porukalla jo kahden maissa. Alkuruuat oli syöty seitsemään mennessä, jonka jälkeen oli pakko pitää hieman taukoa ennen kanaa eli pääruokaa.

Aika monta alkuruokaa, joiden yhteydessä syötiin pitaleipää, suolapähkinöintä ja oliiveja.

Aterian rinnalla juotiin libanonilaista Chateau Ksara -punkkua

Tahinitahna

8 rkl tahinia (seesamitahnaa)
hieman vettä
2 sitrunan puristettu mehu
6 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa

Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja tee tasainen tahna. Laita pinnalle koristeeksi oliiviöljyä.

Munakoisotahna

2 isoa munakoisoa
2 valkosipulinkynttä
2 sitruunaa
2 rkl tahinia (seesaminsiementahnaa)
2 rkl kylmää vettä
n 1/2 tl suolaa
koristeluun granaattiomenan siemeniä tai pilkottu tomaatti, chilipippuria tai persiljaa pinnalle
2 rkl oliiviöljyä

Laita uuni lämpiämään 200 c. Huuhdo munakoisot ja leikkaa niihin poikittaiset viilot, jotta ne eivät halkeaisi uunissa. Paista munakoisoja uunissa noin tunnin ajan. Kokeile kypsyyttä tikula. Kun munakoisot ovat jäähtyneet, koverra niiden sisus pieneen kulhoon. Purista sekaan valkosipulinkunnet ja sitruunoiden mehu. Lisää tahini, vesi sekä suola ja sekoita haarukalla. Laita tahna lautaselle ja koristele. Valuta pinnalle öljyä.

Herkkusienet välimeren tapaan

1 kg tuoreita herkkusieniä
2 isoa sipulia
12 valkosipulinkynttä
1 nippu korianteria
1 tl suolaa
1/2 tl rouhittua mustapippuria
1 rkl kuivattua korianteria
paistamiseen 1 dl oliiviöljyä

Huuhtele herkkusienet ja leikkaa niistä kannat pois. Ruskista sienet. Hienonna sipulit ja valkosipulin kynnet veitsellä. Silppua korianteri. Kuullota sipuli pannulla ja lisää valkosipuli. Lisää ruskistetut sienet, korianteri ja mausteet. Kypsennä kaikkia aineksia muutama minuutti.

Tsatsiki

1 keskikokoinen kurkku
5 valkosipulinkynttä
4 dl maustamatonta jugurttia
1 1/2 tl kuivattua minttua
1/2 tl suolaa
koristeluun tuoreita mintunlehtiä

Pilko kurkku pieniksi kuutioiksi ja puserra valkosipulinkynnet. Sekoita ne jugurtin joukkoon. Lisää minttu ja suola. Kaada seos tarjouluastiaan ja laita se jääkaappiin vetäytymään pariksi tunniksi. Koristele tuoreilla mintunlehdillä. Tsatsikia syödään piirakoiden tai grillatun lihan kera.

Piirakkataikina

500 g (n 8dl) vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1 dl kasviöljyä
n. 2-3 dl haaleaa vettä

Sekoita kaikki ainekset yhteen. Jaa taikina neljään osan ja muotolie neljäksi palloksi. Peitä kelmulla ja anna taikinapallojen levätä noin puoli tuntia. Kauli kukin pallo ojueksi ja irrota siitä lasin avulla pyörylöitä, halkaisijaltaa noin 8 cm.

Laita jokaiselle pyörylälle lusikalla täyte, taita kaksin kerroin ja painele reunat haarukalla. Kasvistäytteiset piirakat tehdään kolmion muotoon taittamalla neliön muotoisesta taikinapalasta vastakkaiset kulmat yhteen ja painelemalla reunat haarukalla.

Piirakat voi paistaa uunissa (180c 20-30 min, kunnes pinta on kullanruskea) tai uppopaista öljyssä. Piirakoihin voi käyttää myös valmista lehtitaikinaa, mutta se ei sovi uppopaistamiseen.

Kesäkurpitsatäyte

1 iso sipuli
4 valkosipulinkynttä
1 iso kesäkurpitsa
1/2 tl juustokuminan siemeniä
1/4 tl jauhettua mustapippuria
1 sitruuna
paistamiseen 1/2 dl oliiviöljyä

Viipaoi sipuli ja valkosipulinkynnet. Leikkaa kesäkurpitsa suikaleiksi. Kuumenna öljy pannussa ja kuullota siinä sipuliviipaleet sekä valkosipuli. Lisää kesäkurpitsa joukkoon. Lisää mausteet ja sitruunan mehu ja paista noin 12 minuuttia.

Tabouleh

2 nippua persiljaa
1/2 nippua tuoretta tai 2 tl kuivattua minttua
5 keskikokoista tomaattia
1 iso sipuli
2 sitruunaa
20 g bulguria (hakattua vehnää)
1/2 tl suolaa
1/3 tl rouhittua mustapippuria
6 rkl oliiviöljyä
koristeluun salaatinlehtiä

Silppua persiljia ja minttu aivan hienoiksi. Pilko tomaatit pieniksi paloiksi ja lisää yrttien sekaan. Pilko sipuli hienoksi ja lisää joukkoon. Purista sekaan myös sitruunoiden mehu.

Huuhdo bulguri vedessä pienessä astiassa. Purista sitä käsin vesi pois ja lisää bulguri salaatin joukkoon. Lisää suola, mustapippuri ja öljy. Sekoita. Aseta salaatinlehdet tarjoiluvadille ja laita tabbouleh niiden päälle.

Tomaattisipulisalaatti

6 isoa tomaattia
2 isoa sipulia
2 sitruunaa
1/2-1 tl suolaa
1 tl kuivattua minttua
6 rkl oliiviöljyä
koristeeksi muutama mintunlehti

Kuutioi tomatit ja pilko sipulit puolikuun muotoiseksi paloiksi. Purista sitruunoiden mehu päälle. Lisää suola, minttu ja oliiviöljy ja sekoita aineksia. Koristele mintunlehdillä ja tarjoile heti.

Perunapunajuurisalaatti

4 isoa perunaa
4 isoa punajuurta
1/2 nippua persiljaa
4 valkosipulikynttä
1 sitruuna
6-8 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
ripaus rouhittua mustapippuria

Keitä perunat ja punajuuret erikseen kypsiksi, kuori ne ja pilko jäähtyneinä suurehkoiksi kuutioiksi. Silppua persilja hienoksi, puserra valkosipulinkynnet, purista sitruunasta mehu ja lisää joukkoon. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja tarjoile heti, koska punajuuresta irtoaa väriä perunoihin.

Valkosipulikana

15 valkosipulinkynttä
2 tl suolaa
10 perunaa
4-6 kanan rinta- tai koipipalaa
1 dl oliiviöljyä

Purista valkosipulinkynnet ja lisää suola. Viipaloi perunat. Laita perunat vuokaan ja aseta kanapalat päälle. Lisää valkosipuli ja öljy ja sekoita. Anna vetäytyä tunnin verran. Pasita 180-asteisessa uunissa 1 1/2 tuntia välillä käännellen.

Marinoidut kikherneet

200 g kikherneitä
2 sitruunaa
6 valkosipulin kynttä
6-8 rkl oliiviöljyä
1/2 tl suolaa
koristeeksi persiljasilppua

Liota kikherneitä yön yli. Keitä niitä tunnin verran, kunnes ne ovat pehmeitä. Purista sitruunoiden mehu ja valkosipulinkynnet kikherneiden päälle. Lisää öljy ja suola ja ripottele päälle persiljasilppua. Sekoita.

(kuva tähän)

Loppuillasta maisteltiin sitten Quinta do Passadouro late bottled vintage porttia vuodelta 1995 sekä Hennessyn grande champagne xo konjakkia. Mums mums.

(Reseptit kirjasta: "Libanonin makuja" Maggie Lindholm & Marja Lindfors, Otava 2005)

Espoon joulupöytä

Vietettiin jouluaattoa tänäkin vuonna Espoossa. Joulupuuro syötiin iltapäivällä ja sillä jaksoikin hyvin joulusaunan yli. Espoon perinteiseen joulupöytään kuuluu:

Alkupalapöytä
kirjolohen mätiä
siian mätiä
creme fraichea
punasipulisilppua
norjalaista lohta graavattuna
savustettua lohta
sinappisilakkaa
katajanmarjasilakkaa
keitettyjä perunoita
rosollia
viininä saksalaista rieslingiä
snapsina Marskin ryyppy



Pääruoka
kinkkua
kalkkunaa
perunalaatikkoa
porkkanalaatikkoa
lanttulaatikkoa
joululimppua
viininä espanjalainen Faustino I






Juustot
tryffelibrie
Morbier-tuhkaraitajuusto
punakittijuusto


Tämän jälkeen oltiinkin niin täynnä, että jälkiruoaksi kaavailtu kakku jäi aamuun. Muutamalle suklaakonvehdille löytyi toki tilaa lahjojen availun lomassa.

Banaanikakku

Kimmo on aina puhunut, että pitäisi tehdä samanlaista banaanikakkua kuin Chaluai aina Bangkokissa teki. Mutta tämäpäs onkin paljon parempaa!

Ainekset

100 g margariinia
3 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl soodaa
0,5 dl kermaa
3 banaania

Valmistus

Tähän kakkuun sopii parhaiten hieman tummuneet banaanit. Vatkaa margariini ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen joukkoon hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet toisessa kulhossa ja lisää vaahdon joukkoon, ja lopuksi vielä soseutetut banaanit ja kerma. Paista voidellussa ja korppujauhotetussa kakkuvuoassa 150 asteessa noin 1 tunti. Kakku on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. Tarjoa aidon vaniljajäätelön kera. Ja herkuttele!

Caesar-salaatti

Caesar-salaatin alkuperästä on monenlaisia totuuksia. Itse uskon, että Caesar Cardini loi sen aikoinaan keittiöstä löytyvistä tähteistä. Näin uskoo myös wikipedia.

Alkuperäisestä reseptistä voi kinastella loputtomasti, mutta seuraava on ainakin todella hyvä.

Ainekset

n 1 dl hyvää oliiviöljyä
8 sardellifilettä (siis aitoa anjovista)
2 kananmunan keltuista
1 rkl sitruunan mehua
2 isoa valkosipulin kynttä
1 tl worchester-kastiketta
1 tl dijon-sinaappia
1 tl valkoviinietikka
1 tl mustapippuria

1 tl suolaa
n 8 dl leipää
parmesaania

romaine-salaattia (+jääsalaattia) n 3 ruukullista yhteensä

Skandinaavinen anjovis-niminen säilyke tehdään kilohailista (Sprattus sprattus), joka taas on ihan eri asia (eri heimon kala) kuin anjovis, eli sardelli (Engraulis encrasicolus). Kummatkin ovat sillilahkon kaloja, mutta kilohailisäilyke on varsin makeata, kun taas kunnon sardelli on varsin suolaista. Älä siis missään nimessä käytä tässä mitään Abban anjovista, vaan hae hallista tai Kostakselta (Delicato) aitoa sardellia öljyssä.

Muussaa sardellifileet ja silputtu valkosipuli salaattikulhoon. Lisää keltuaiset, Dijon, Worchester, sitruuna, valkoviinietikka. Sekoita hyvin ja lisää oliviiöly hiljalleen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen. Lisää suola ja pippuri sekä hieman parmesania. Sekoita hyvin. Lisää kulhoon romaine-salaatti ja uunissa tai pannulla leivästä valmistetut crouton-kuutiot. Nostele varovasti, jotta kaikki sekoittuvat hyvin kastikkeeseen. Höylää päälle vielä parmesaanilastuja.


-Kimmo

Menu remonttiapulaisille

Valmistettiin seuraavanlainen 6 ruokalajin illallinen muutamalle erityisen ansioituneelle remonttiapulaiselle.

Alkumaljana sampanjaa, tietysti.

Panzanella-salaatti

Toscanalainen leipäsalaatti, joka on ilmeisesti alunperin kehitelty, jotta vanhalle leivälle olisi jotain käyttöä.

2 punaista paprikaa
2 keltaista paprikaa
reilu 0,5 kiloa maalaisleipää
1 kg tomaattia (voi olla erilaisia tomaatteja)
12 sardellifilettä
kourallinen pieniä kapriksia
1 punasipuli
1 varsisellerin sisusosa
tuoretta basilikaa
suolaa

kastikkeeseen:
punaviinietikkaa
oliiviöljyä
1 valkosipulin kynsi puristettuna
suolaa ja pippuria

Grillaa paprikat uunissa niin, että pinta tummuu kunnolla joka puolelta. Nosta sitten paprikat kulhoon ja pistä päälle kelmua. Anna jäähtyä. Tämä helpottaa palaneen kuoren poistamisessa.

Revi leipä pieniksi kuutioiksi. Jätä hetkeksi kuivumaan.

Leikkaa tomaatti saman kokoisiksi paloiksi kuin leipäkin. Pistä tomaatinpalat siivilään ja suolaa. Kerää siivilän alle valunut neste toiseen kulhoon, tästä tulee kastike. Laita tähän kulkoon sardellifileet ja kaprikset.

Suikaloi punasipuli ja selleri ohuen ohuiksi paloiksi. Pistä nyt nämä leivän kanssa yhteen kulhoon. Ota paprikoista palanut kuori pois ja revi pieniksi suikaleiksi. Lisää nämä ja basilikan lehdet edellämainittuun kulhoon. Painele tomaatteista viimeiset nesteet pois ja lisää nekin samaiseen kulhoon.

Ota tomaateista valunut mehu ja sekoita siihen loputkin kastikkeen ainekset. Tästä pitää tulla varsin voimakasta, sillä leipä ym tasoittavat makua aika lailla.

Hieman työlästä, mutta on kyllä sen arvoistakin. Toimii myös erityisen hyvin mökillä ruokaisaksi lounaaksi.

Sitruunamozzarella

2 sitruunaa
2 x 150g buffalomozzarellaa
basilikan lehtiä
2 sardellifilettä
2 kirsikkatomaattia
suolaa ja pippuria

Uuni 200c. Leikkaa sitruunoista päädyt ja leikkaa sitten vielä puoliksi, jolloin saat 4 x 2.5 cm kiekkoa. Poista sitruunoiden liha, jolloin jäljelle jää 4 keskeltä tyhjää kiekkoa.

Jos saat käsiisi esim sitruunan lehtiä niin käytä niitä, mutta jos et niin leivinpaperikin käy. Valmistele 4 täytettyä sitruunaa joko lehdille tai leivinpaperille (mozzarella sulaa uunissa).

Täyte: mozzarellaa, päälle basilikan lehti, puolikas sardellin file ja puolikas kirsikkatomaatti, suolaa ja pippuria. Kaiken päälle vielä mozzarellaa.

Uuniin noin 10-15 minuutiksi, kunnes mozzarella on kultaista ja kuplivaa.
Härän sisäfile prosciuttokäärössä & paahdetut juurekset

1 kg härän sisäfilettä
n 15-20 suikaletta procsciuttoa tai muuta ilmakuivattua kinkkua
sieniä
sipulia
voita
suolaa
pippuria
sitruunaa
kastikkeeseen pari desiä punaviiniä
rosmariiniä
timjamia

porkkanaa
perunaa
palsternakkaa
rosmariiniä
timjamia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Tämä on parannettu versio Beef Wellingtonista. Marinoi härän sisäfile oliiviöljy-valkosipuli-rosmariini-timjamiseoksessa. Mortteli on tähän oiva apuväline. Voi marinoitua parikin päivää, mutta ota liha ajoissa huoneenlämpöön. Lihaan ei tarvitse (eikä kannatakkaan) ottaa väriä pintaan.

Valmista "duxelles", eli paista sienet ja sipuli voissa. Itse tykkään tehdä reilusti, sillä tämä on loistavan makuista. Lisää suolaa ja pippuria, mutta varo laittamasta liikaa suolaa, prosciuttosta tulee hyvin suolaisuutta muutenkin.

Asettele kinkun suikaleet limittäin leivinpaperille, tämä helpottaa huomattavasti käärimisvaiheessa. Aseta liha keskelle. Valele duxelles sen päälle. Purista päälle hieman sitruunan mehua. Kääri kinkut leivinpaperin avulla, koita saada päädyt lihan alle, niin ne eivät lähde irtoamaan paistuessaan.

Pistä uunivuokaan ja liha on valmis uuniin. Paista n. 40 minuuttia niin liha on sopivan mediumia. Uunin lämpö noin 200c. Paistimittariin lukema 55 niin on aika jees. Ota pois ja anna vetäytyä n 10 min. ennen leikkausta. Kiertoilmauunissa paahdetut juurekset valmistuvat samalla.

Uuni juurekset a la Sami. Kuori ja suikaloi juurekset reilun peukalon kokoisiksi. Leivittele uunin pellille. Valele oliiviöljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla. Ripottele sekaan tuoretta timjamia ja rosmariinin lehtiä. Helppoa mutta aivan fantastista!

Le Volte punkku toimii erittäin hyvin tän annoksen kanssa. Alkosta toistaiseksi vain tilaustuotteena, mutta mm. kauppahallin Alkosta löytyy hyllystä.

Limettisorbetti

1 dl sokeria
1 dl vettä
1 dl sitruunan mehua
1 rkl mascarponea

Kiehautua vesi ja sokeri. Anna jäähtyä ja lisää sitruunan mehu ja mascarpone. Sekoita hyvin. Itselläni ollut joskus hankaluuksia saada mascarpone liukenemaan, joten apuna voi käyttää tehosekoitinta. Kaada esipakastettuun metallikulhoon ja pakasta. Jähmettyy noin 3 tunnissa, mutta prosessia voi nopeuttaa sekoittamalla seosta silloin tällöin.

Juustoja

Portviinin kanssa sopii erityisen hyvin roquefort-sinihomejuusto sekä gouda. Tässä oli tarjolla vanhasta kauppahallista ostettua karoteenilla värjättyä roquefort-juustoa ja 2 vuotta kypsytettyä goudaa.

Tiramisu

ohje tulossa

Cheviche

Ceviche on etelä-amerikkalainen merenelävistä tehty salaatti. Lisätietoa alkuperästä. Itse ollaan tehty pienellä variaatiolla kuhasta. Toimii vaikka missä, jopa joulupöydässä, jos haluaa jotain spessua perinteisten lisäksi.

Ainekset

kuhaa (tai muuta merenelävää)
inkivääriä
valkosipulia
tuoretta korianteria
sitruunaa + limettiä
tuoretta chiliä
valkosipulia
punasipulia
punaista paprika
sokeria
suolaa

Valmistus

Fileöi kuha ja tee siitä kuutioita. Laita kulhoon ja purista sekaan sen verran sitruuna- ja limettimehua että filekuutiot melkein uivat nesteessä. Raasta sekaan inkiviääriä ja valkosipulia. Silppua punasipuli, paprika, korianterin lehdet ja hieman chiliä. Sekoita kaikki yhteen ja mausta suolalla ja sokerilla. Anna olla jääkaapissa useampi tunti tai yön yli maun mukaan, sillä kala kypsyy sitrusmehussa.

Kanainkivääripasta

Ainekset

kanafilesuikaleita
inkivääriä maun mukaan (esim 1/2 peukalon verran)
isohko purjo
2-4 dl kermaa
sitruuna
kanaliemikuutio
valkosipuli
suola
pippuri
(chili)

hyvää pastaa

Valmistus

Pistä pasta kiehumaan hyvin suolattuun veteen. Silppua purjo (pl vihreä osuus), valkosipuli ja inkivääri. Kuullota pannulla. Ota samaan aikaan toisella pannulla suikaleihin hieman väriä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kun sipulit ovat pehmenneet, lisää kerma sekä kanaliemikuutio ja anna hieman keittyä kasaan. Heitä kanasuikaleet mukaan ja mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Juuri ennen tarjoilua raasta hieman sitruunan kuorta ja purista vajaa 1/2 sitruunan mehua - keventää mukavasti kermaisuutta.

Onnistuu myös loistavasti lohesta. Tällöin suikaloi lohi n. 2cm x 2cm kuutiohin niin ei hajoa mössöksi. Lisää ra'at kuutiot vasta ihan lopuksi, ettei mene ylikypsäksi.

-Kimmo

Chez Dominique

Kello on 19:05 ja saavumme Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmaan. Jo ulko-ovi huokuu luksusta. Iso hiekkapuhallettu lasiovi johdattaa tyylikkääseen eteistilaan.

Hovimestari ilmestyy kuin tyhjästä ja kysyy onko meillä pöytävarausta. Ilmoitettuamme nimenne, hän vilkaisee kämmenessä olevaa pientä muistilappua ja toivottaa tervetulleeksi. Napin painalluksesta eteisen seinä aukenee ja sen takaa paljastuu naulakko. Hovimestari ottaa vastaan takkimme ja siirrymme kahden hengen pöytään salin perälle, huoneen tunnelmallisimpaan nurkkaan. Sali on tilava ja suoraviivaisen tyylikäs yhdistelmä tummennettua lasia, design halogeenivalaisimia, ja valkoista puhtautta. Istumapaikkoja on noin 50 ja sen mitä hurmoksessa ehdimme havainnoida, ravintola on täynnä.

Tarjoilija asettelee servietit syliimme ja kysyy, josko meille maistuisi aperitiivit. Kysyn mitä hän suosittelee, ja kun hän ehdotti shampanjalasillisia, Katrin ilmeestä näki selvästi, että olihan ne aperitiivit otettava. Vilkaisimme pikaisesti ruokalistaa, mutta valinta oli jo tehty; olimme jo ennakkoon suunnitelleet ottavamme kuuden ruokalajin yllätysmenun viineineen, ja hovimestarin suositus vain vahvisti päätöksemme.

Hetken rentouduttuamme tuotiin eteemme tervehdys keittiöstä: punajuurijäätelöä ankkaconfit-pedillä, jonka päälle tarjoilija kaatoi purppuraista punakaalikastiketta. Tässä vaiheessa, kuten kaikkien seuraavienkin tarjoilujen jälkeen, tarjoilija esitteli tarkasti lautaselle asetellut herkut.

Hotkaistuamme pahimpaan nälkään ensimmäisen tervehdyksen, eteemme saapui toinen tervehdys keittiöstä. Nyt oli naurussa pitelemistä, kun tajusimme tosiaan mitä tarkoittaa gourmet-ruoasta toisinaan käytetty kuvaus "pientä piperrystä". Lautaselle oli aseteltu pikkurillin kynnen kokoinen silakan fileen pala sekä samankokoinen, täydellisen pyöreä perunaohukainen, joka näytti lähinnä siltä, kuin lastasta olisi tippunut pienen pieni pisara lettutaikinaa Barbie-nuken paistinpannulle. Lisäksi väriä annokseen toi kolme tippaa tomaattipyreetä sekä kapea kaistale tryffeliöljyä. Veitselle ei tässä annoksessa ollut käyttöä.

Tässä vaiheessa meille tarjottiin leipää. Tarjolla oli mm. kuminalla maustettua mallasleipää sekä chorizo-leipää. Hetken mietittyämme kysyimme voisimmeko maistaa molempia edellä mainittuja vaihtoehtoja ja sehän onnistui. Itse mietin, että pitäähän tähän hintaan yrittää saada vatsa edes kylläiseksi – kahden ensimmäisen herkun mittasuhteet eivät olleet saaneet minua vielä aivan vakuuttuneiksi siitä, että nälän taltuttamisessa välttämättä onnistuttaisiin.

Nyt kun shampanjalasimme alkoivat olla tyhjät, tarjottiin alkuruokaa varten pohjoisburgundilaista Chablis-alueen valkoviiniä, 100-prosenttista chardonnayta. Varsinaisena alkuruokana oli suussa sulavaa paistettua kampasimpukkaa, jonka päällä oli pienen pieni piperrys kaviaaria. Kaviaari oli niin tolkuttoman hyvää, että sitä olisi saanut olla vähintään muutama ruokalusikallinen. Vieressä komeili rapsakka minikalmari eli minimustekala lukuisine lonkeroineen riisipaperista tehdyn tornin sisällä, ikään kuin vartioimassa lautaselle aseteltuja herkkuja. Lisukkeena oli teelusikallinen kalmarikukkakaalirisottoa ja "kastikkeena" uskomattoman ilmavaa rapuvaahtoa.

Huomasin, että viereisessä pöydässämme istui venäläissuomalainen perhe: suomalainen isä, venäläinen äiti ja noin kymmenvuotias poika, joka puhui sekaisin suomea ja venäjää. He vaikuttivat siltä, että illallinen Chez Dominiquessa oli heille joka perjantainen tapa, perusarkea. Onneksi keskittymisemme siirtyi jo tarjoilijaan joka toi seuraavaaannosta varten eteläburgundilaista chardonnayta, alkujaan läheltä Sveitsin rajaa.

Seuraavana ruokana oli mehevää ruijanpallasta. Selvittääkseni olinko joskus aiemmin syönyt kyseistä kalaa, kysyin mitä ruijanpallas mahtoi olla englanniksi – atlantic hallibut – eikä vastus tuonut varmuutta asiaan. Edellisiin annoksiin verrattuna kalapala oli iso, ainakin kahden ruokalusikallisen kokoinen annos. Kalan päälle oli asetettu pienen pieniä kuutioita pikkeloituja vihanneksia. Sivussa oli pieni pala tuoretta parsaa ja "hummeri-bombapaella" sekä vihannestapiokakastiketta. Ravintolassa oli jo hieman hälyä, joten jouduimme pyytämään tarjoilijaa toistamaan annoksen koostumuksen. Hän arvasi oikein, että ihmettelimme mitä "bomba" mahtoi olla. Täytyy myöntää, että toistosta huolimatta emme enää muista mitä se oli.

Kolmas annos oli väliruoka: verigreippigranité, eli verigreipin mehusta tehtyä hienon hienoa jäämurskaa, ja sivussa maa-artisokkavaahtoa. Näiden välissä oli pienen pieni tilkka oliiviöljyä, jonka keskellä oli sitäkin pienempi piste siirapinomaista balsamiviinietikkaa.

Ennen neljättä annosta tarjottiin jälleen leipää. Tällä kertaa leipäkorissa oli uutta edelliseen - aprikoosipähkinäleipää. Lisäksi otettiin tietysti toistakin leipää, ettei vaan jäisi nälkä. Sipuli-chorizoleipä kuulosti tähän sopivalta.

Seuraavaksi juomapuolella oli vuorossa burgundilaista premier cru pinot noir -punaviiniä. Nyt tarjoilija toi uudet komeat aterimet, joista veitsi vaikutti lihaveitseltä, joten veikkailimme, että seuraavaksi lienee luvassa "pääruoka". Annoksena tarjoiltiin "kyyhkyä Chez Dominique", eli kolme pienen pientä palaa kauniin punaiseksi jätettyä kyyhkyn rintaa. Yhteen paloista oli upotettu hieman ankanmaksaa, jota oli lisäksi omana palanaan johonkin herkulliseen rapeaan kuoreen käärittynä. Kyyhkyn rinnasta tuli Katrin uusi lempiruoka – varmaankin hyvin halpaa ja helppoa valmistettavaa kotioloissa. Annoksen sivuun oli aseteltu perunatikku kuin hampurilaisravintolassa konsanaan.Ketsupin jätimme kuitenkin pyytämättä.

Ennen viidettä annosta tarjottiin eteläranskalaista jälkiruokavalkoviiniä läheltä Espanjan rajaa. Viini oli valmistettu rypäleistä, joiden oli annettu jo hieman kuivua ennen niiden poimimista. Tämä Plageolesin tuottama "Vin D'Autan" -viini oli saanut nimensä Gaillacin alueen Autan-tuulesta, joka kuulemma kuivattaa rypäleitä hennon hellävaraisesti.

Viides annos oli varsin erikoinen jäätelö; herkullisen viikunakastikkeen keskeltä kohosi nokare Roquefort-jäätelöä, jonka päällä koreili pieni tummanruskea keksin kaltainen piperrys.

Hetken ajan päästä, jäätelöannoksen syötyämme, tarjoilija lähestyi jälleen pöytäämme uuden viinin kera. Vuorossa oli Didier Dagueneaun jälkiruokaviini, Les Jardins de Babylone. Tarjoilija kertoi, että Didier on parhaiten tunnettu Loiren laaksojen viineistään, mutta oli päättänyt perustaa pienen viinitilan myös Jurançonin alueelle aivan Esapanjan rajan tuntumaan, uhoten tekevänsä maailman parasta jälkiruokaviiniä. Ja hyvää se olikin!

Jälkiruokana tarjoiltiin pistaasipedille asetettu nokare ananasraviolia, jonka päällä oli lusikallinen kookosjäätelöä. Vieressä oli marenki-canneloni ananasvaahtotäytteellä.

Jälkiruuan jälkeen saimme vielä nauttia passionhedelmäjälkiruokajuomasta joka oli kruunattu sametinpehmeällä mansikkavaahdolla.

Tarjoilijan olemuksesta oli aistittavissa, että kyseessä oli ollut viimeinen yllätysmenun annos – eihän siinä ekonomikaan tai edes kaksi pysy enää laskuissa mukana, kun illallinen sisältää sellaisen määrän yllätyksiä ja unohtumattomia kokemuksia. Tarjoilija kysyi, oliko ruoka maistunut ja maistuisiko kahvi ja avec. Olo oli kylläinen eikä iltamyöhällä uskaltanut ottaa enää kahvia. Lisäksi mielessä kävi, että koska aterian ohella tarjoiltu Pellegrino-kivennäisvesi oli samanhintainen kuin Alkon kuohuviinit keskimäärin, saattaisi espresson hinta olla päätä huimaava – avecista puhumattakaan.

Kerrassaan unohtumaton makumatka!

-Kimmo

(Kuvat: www.chezdominique.fi)