Piste sille, joka arvaa ensimmäisenä mitä ihmeitä nää on...
.jpg)
lauantai 28. huhtikuuta 2007
Arvaa hedelmä
Huomasin yksi päivä, että Kampin citymarketissa on välillä kaikenlaisia hyvinkin erikoisia vihanneksia ja hedelmiä. Päätin ostaa kaksi näitä, vaikka yhteishinnaksi tulikin 6 euroa.
Piste sille, joka arvaa ensimmäisenä mitä ihmeitä nää on...
.jpg)
Piste sille, joka arvaa ensimmäisenä mitä ihmeitä nää on...
Brunssipaikkoja
Aikaisemmasa postauksessa kirjoitin Krulla's:ta, joka on Fredalla. Se on tosiaan aivan loistava, joskin hieman tyyris. Samassa mainitsemaani Rivolia en ole edelleenkään testannut, mutta nyt on uusi brunssi testattu - Fanny; 10e brunssi, jossa on aika laaja valikoima hyvää brunssikamaa. Mikäs sen parempaa kuin istua siinä Koffin puiston näkymiä ihmetellessä kesäauringossa ja parannella mahdollista olotilaa sunnuntaibrunssilla... etenkin jos ottaa siihen kyytipojaksi lasin skumppaa.
Onko muita hyviä brunssipaikkoja? Entä semmoisia jotka ovat auki sunnuntaisin?
Onko muita hyviä brunssipaikkoja? Entä semmoisia jotka ovat auki sunnuntaisin?
keskiviikko 25. huhtikuuta 2007
Unkarin reissu
Olipa aikamoinen reissu! Nyt alkaa vihdoin olla sen verran toipunut, että saa postauksenkin kirjoitettua.
Saavuttiin Budapestiin myöhään keskiviikkoillasta ja päräytettiin kentältä keskustaan tilataksilla. Oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sen hinta oli vakio 19e koko seurueelta.
Ensimmäiset kaksi yötä vietimme siis Budapestissa Leslie-apartmenteissa. Samin sanoin "aika kolhoosi", mutta eipä toisaalta ollut kovin kalliskaan.
http://www.leslieapartments-budapest.com/
Tässä kuva meidän huoneesta, joka oli muun matkaseurueen mukaan muka kaikista hienoin. Ihan samanlaisia ne kaikki oli.
Illalla käytiin vetämässä pöperöt lähimmässä paikassa mikä tuli vastaan, eli West End City Centre Shopping Mallin yläkerrassa olevassa raflassa nimeltä Karma Cafe, missä oli varmaan 30-sivuinen menu. Ihan ok ruuat siinä nälässä ja väsymyksessä - kyllä se parempaa oli kuin BigMac...
Toisena päivänä pyörittiin ympäri Budapestia turisteina. Käytiin kahveilla New York Cafessa. Aika upea paikka. Lisää kuvia Boscolo hotellien sivuilla.
Iltapäivällä käytiin vanhassa kauppahallissa. Aikamoinen kompleksi! Kellarissa on kalat ja jotain lihatiskejä, maan tasolla salamit ja vihannekset yms. ja toisessa kerroksessa kankaita ja neuleita jne.
Todettiin, että turha siinä oli mitään lounasravintolaa lähteä etsimään kun on piknik-tarpeita koko kauppahalli täynnä. Alakerran kaupasta haettiin muutama iso pullollinen Don Simonin sangriaa ja janoon saattajiksi erilaisia salameja ja juustoja sekä patonkia. Pummittiin alakerran kahvilasta myöskertismukeja ja -veitsiä. Tästä suunnattiin piknikpaikalle Margaret-saaren reunalle. Napattiin joen vartta pitkin kulkeva spora, joka oli varsin näppärä kulkupeli, etenkin kun ei tajuttu miten lipuista olisi ollut tarkoitus maksaa..
Illalla käytiin jokiajelulla "Danube Legend" -nimisellä botskilla. Hintaan sisältyi 2 drinkkiä. Ei hassumpi tapa nauttia aperitiiveistä, tosin kuohari ei ollut mitään järin hyvää. Näkymät oli sitäkin paremmat - tässä Budan linna iltavalossa.
Sen illan illallinen oli kenties koko reissun paras. Sääli vaan, että pisteet meni taas kerran Italialle, sillä paikkana oli joen rannalla oleva Trattoria Toscana. Pelkäsin aluksi, ettei se voi olla hyvä jos se on joen rannalla, mutta Samin vakuuttelujen jälkeen tajuttiin, ettei se olekaan siinä pahimmalla turistibulevardilla vaan hieman kauempana.
Ravintola oli tietysti tupaten täynnä ja jonossa viereisessä viinibaarissa noin 6 seuruetta. Vaihdoin hovimestarin kanssa muutaman sanan kysellen mm. alueen ravintoloista. Ihmettelin, että onko tosiaan niin, ettei lähistöllä ole mitään saman tasoista. Sepitin, että olin ollut siellä kerran aikaisemmin ja esittelin sitä nyt vierailleni... No kaverihan alkoi lämmetä ja yhtäkkiä lupasi, että saamme pöydän 5 minuutin päästä. Ei huono!
Alkudrinkkien jälkeen tilattiin pari pulloa ripassoa (Capitel della Crosara, Valpolicella classico ripasso, 2003). Aivan loistavaa. Alkuruokina härkäcarpacciota ja antipastilajitelmia.
Pääruokina grillattua tonnikalaa, mereneläviä, jänispastaa ja jotain paistettua kalaa. Pääruokien jälkeen olo oli niin kylläinen, ettei pystynyt enää maistamaan jälkkäriä, joten napattiin ainoastaan perinteiset limoncellot. Loppulasku oli noin 40e/nuppi sisältäen alkudrinkit, 2 pulloa ripassoa sekä alku- ja pääruuat. Tunnelmallinen mesta, suosittelen.
Perjantaina klo 9 hotellin eteen tuotiin netistä etukäteen vuokrattu iso tila-auto, jolla startattiin matka Egeriä kohti. Ajettiin pienempiä teitä pitkin, koska moottoritie olisi ollut turhan tylsä. Täytyyhän sitä hieman seikkailla jos on auto käytössä. Pysähdyttiin matkalla jossain kylätalossa syömässä lounasta. Odotettiin innolla, että nyt saa varmaan kunnon gulassia yms. perinteistä unkarilaista ruokaa. Karu totuus oli, että kaikki ruoka oli uppopaistettua. Siinä tuli vahva flashback Espanjan reissuilta; perusruoka on valitettavan usein mahdollisimman halvalla tuotettua roskaa "menu del dia"-meiningillä.
Iltapäivästä päästiin hotellille. Gabi ja Marianna olivat vastassa ja saatiin heti kouraan oluet ja Unicum-snapsit. :-)
Illalla käytiin kävelemässä Egerin linnan alueella.
Lauantaina hypättiin autoon ja kierreltiin Egerin lähistöllä. Käytiin mm. Silvasvaradissa katsomassa Lipitsan hevosia. Oli aikamoinen meininki :P
Käytiin myös pyörähtämässä Egerzalokin kuumilla lähteillä, mutta siellä oli sen verran remontit kesken uuden hotellikompleksin rakennusurakan seurauksena, ettei viitsitty jäädä uimaan tällä kertaa.
Illalla oli hotellilla viinikellari-illallinen.
Illan menu oli kutakuinkin seuraavanlainen:
- lihatäytteiset letut ja sienikastike
- perinteinen unkarilainen kaalisalaatti
- possunleikettä paputomaattikastikkeessa,
- rahkalla ja marjoilla täytettyjä lettuja / struudeleita
Muut viinit eivät kovinkaan säväyttäneet, mutta jälkkärin kanssa oli hyvää Egervin muskotaly cuvee -valkkaria ja tietenkin Tokajia.
Loppuillasta käytiin vielä "parilla" niin kutsutussa nuorten naisten laaksossa, ihan muutaman kilometrin päässä hotellilta. Päädyttiin ehkä hämärimpään paikkaan ikinä, johonkin viinikellarin tyyppiseen viritelmään maan alla. Lattialla lainehti pari senttiä vettä ja seinät oli yltäpäältä homeessa. Selvinpäin ei oltais ikinä varmaan astuttu sisään, mutta oli se ihan hauska kokemus. Ravintolan emäntä, Beatrix, nimittäin riemastui meidän vierailustamme ja innostui maistattamaan meille kaikkia tilansa viinejä. Mikään niistä ei ollut kovin hyvää, edes siihen aikaa illasta, mutta oli meillä silti hauskaa. Paikan nimi oli Biro Borozo.
Sunnuntaina lähdettiin käymään Thummererin viinitila Nosvaj:ssa. Ennakkotiedoista poiketen Thummererin tytär puhuikin loistavaa englantia. Maisteltiin siinä erilaisia viinejä:
Rébus Egri Cuvée 2003, Takenohati Pinot Noir 2005, Egri Cabernet Sauvignon, Egri Bikaver Reserve sekä hiivasta valmistettua Sepropalinka 2004.
Thummererin perustaja, isoisä jota kutsuttiin nimellä Vili Papa, oli kehitellyt jonkun oman sekoituksensa, joka on kuulemma Thummerin ylpeys. Tämä oli sen verran hintavaa, ettei sitä ollut maistelulistalla, mutta pakkohan sitä oli ostaa kotiin maistettavaksi. Lisäksi ostettiin pullo Thummererin Egri bikaver reserveä.
Kyseltiin kaikkialta, että mistä saa koko Egerin parasta gulassia, ja kaikki ohjasivat meidät nuorten naisten laaksoon ravintolaan nimeltä Kulacs Csarda. Illalla palasimme siis takaisin laaksoon, mutta tällä kertaa syömään. Uskomatonta mutta totta, vieläkään emme saaneet gulassia, sillä se oli kuulemma loppunut. Muuten ruuat olivat loistavia, ehkä jopa yhtä hyviä kuin Trattoria Toscanassa.
Syötiin alkuruuiksi:
- Szalaigalaakson savustettu taimen
- kurkkuhapankermasalaatti
- sipuliset munakuorrutteiset kukon kivekset
- kalakeitto
- paprikalajitelma
Ja pääruuiksi:
- linssikeitto savustetun kinkun kera
- sian sorkka Peknen tapaan
- paistettu hanhen koipi
- taimenta Molnarnen tapaan
- punaviinillä maustettu villisikahöystö taikinanokareilla
Kurkkuhapankermasalaatista tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan uusi lempiruokani - aivan fantastista! Pakko saada jostain sen resepti.
Maanantaina lähdettiin ajamaan kohti Budapestia, eteläkautta eli pustalla piipahtaen, mutta siellä ei kyllä ollut juurikaan nähtävää; maisemat olivat lähinnä tasaista peltoa silmänkantamattomiin ja unisia pikkukyliä, joissa oli haikaran pesiä jokaisen katulampun päällä!
Budapestiin saavuttuamme käytiin hyvällä lounaalla Aranyszarvas Vendeglo -nimisessä ravintolassa, aivan Budan linnan vieressä. Sieltä saatiin vihdoin gulassia ja vielä erinomaista sellaista.
Loppuiltapäivästä käytiin käppäilemässä Budan linnan alueella ja levähdettiin hetkeksi linnan juurella olevalle näköalaterassille nauttimaan juustolautanen ja Chateau Megyer Tokaji, 5 puttonyos, vuodelta 2000. Loistava!
Illalla ajettiin lentokentälle ja palattiin Suomeen, jossa lämpöä oli vaivaiset 2 astetta. Koko reissun aikana oli ollut semmoset 17 astetta ja aurinkoista.
Puoliksi päätettiin jo, että seuraava kimppareissu on Portugaliin... Portviiniä, nam!
Saavuttiin Budapestiin myöhään keskiviikkoillasta ja päräytettiin kentältä keskustaan tilataksilla. Oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sen hinta oli vakio 19e koko seurueelta.
Ensimmäiset kaksi yötä vietimme siis Budapestissa Leslie-apartmenteissa. Samin sanoin "aika kolhoosi", mutta eipä toisaalta ollut kovin kalliskaan.
http://www.leslieapartments-budapest.com/
Tässä kuva meidän huoneesta, joka oli muun matkaseurueen mukaan muka kaikista hienoin. Ihan samanlaisia ne kaikki oli.
Illalla käytiin vetämässä pöperöt lähimmässä paikassa mikä tuli vastaan, eli West End City Centre Shopping Mallin yläkerrassa olevassa raflassa nimeltä Karma Cafe, missä oli varmaan 30-sivuinen menu. Ihan ok ruuat siinä nälässä ja väsymyksessä - kyllä se parempaa oli kuin BigMac...
Toisena päivänä pyörittiin ympäri Budapestia turisteina. Käytiin kahveilla New York Cafessa. Aika upea paikka. Lisää kuvia Boscolo hotellien sivuilla.
Iltapäivällä käytiin vanhassa kauppahallissa. Aikamoinen kompleksi! Kellarissa on kalat ja jotain lihatiskejä, maan tasolla salamit ja vihannekset yms. ja toisessa kerroksessa kankaita ja neuleita jne.
Todettiin, että turha siinä oli mitään lounasravintolaa lähteä etsimään kun on piknik-tarpeita koko kauppahalli täynnä. Alakerran kaupasta haettiin muutama iso pullollinen Don Simonin sangriaa ja janoon saattajiksi erilaisia salameja ja juustoja sekä patonkia. Pummittiin alakerran kahvilasta myöskertismukeja ja -veitsiä. Tästä suunnattiin piknikpaikalle Margaret-saaren reunalle. Napattiin joen vartta pitkin kulkeva spora, joka oli varsin näppärä kulkupeli, etenkin kun ei tajuttu miten lipuista olisi ollut tarkoitus maksaa..
Illalla käytiin jokiajelulla "Danube Legend" -nimisellä botskilla. Hintaan sisältyi 2 drinkkiä. Ei hassumpi tapa nauttia aperitiiveistä, tosin kuohari ei ollut mitään järin hyvää. Näkymät oli sitäkin paremmat - tässä Budan linna iltavalossa.
Sen illan illallinen oli kenties koko reissun paras. Sääli vaan, että pisteet meni taas kerran Italialle, sillä paikkana oli joen rannalla oleva Trattoria Toscana. Pelkäsin aluksi, ettei se voi olla hyvä jos se on joen rannalla, mutta Samin vakuuttelujen jälkeen tajuttiin, ettei se olekaan siinä pahimmalla turistibulevardilla vaan hieman kauempana.
Ravintola oli tietysti tupaten täynnä ja jonossa viereisessä viinibaarissa noin 6 seuruetta. Vaihdoin hovimestarin kanssa muutaman sanan kysellen mm. alueen ravintoloista. Ihmettelin, että onko tosiaan niin, ettei lähistöllä ole mitään saman tasoista. Sepitin, että olin ollut siellä kerran aikaisemmin ja esittelin sitä nyt vierailleni... No kaverihan alkoi lämmetä ja yhtäkkiä lupasi, että saamme pöydän 5 minuutin päästä. Ei huono!
Alkudrinkkien jälkeen tilattiin pari pulloa ripassoa (Capitel della Crosara, Valpolicella classico ripasso, 2003). Aivan loistavaa. Alkuruokina härkäcarpacciota ja antipastilajitelmia.
Pääruokina grillattua tonnikalaa, mereneläviä, jänispastaa ja jotain paistettua kalaa. Pääruokien jälkeen olo oli niin kylläinen, ettei pystynyt enää maistamaan jälkkäriä, joten napattiin ainoastaan perinteiset limoncellot. Loppulasku oli noin 40e/nuppi sisältäen alkudrinkit, 2 pulloa ripassoa sekä alku- ja pääruuat. Tunnelmallinen mesta, suosittelen.
Perjantaina klo 9 hotellin eteen tuotiin netistä etukäteen vuokrattu iso tila-auto, jolla startattiin matka Egeriä kohti. Ajettiin pienempiä teitä pitkin, koska moottoritie olisi ollut turhan tylsä. Täytyyhän sitä hieman seikkailla jos on auto käytössä. Pysähdyttiin matkalla jossain kylätalossa syömässä lounasta. Odotettiin innolla, että nyt saa varmaan kunnon gulassia yms. perinteistä unkarilaista ruokaa. Karu totuus oli, että kaikki ruoka oli uppopaistettua. Siinä tuli vahva flashback Espanjan reissuilta; perusruoka on valitettavan usein mahdollisimman halvalla tuotettua roskaa "menu del dia"-meiningillä.
Iltapäivästä päästiin hotellille. Gabi ja Marianna olivat vastassa ja saatiin heti kouraan oluet ja Unicum-snapsit. :-)
Illalla käytiin kävelemässä Egerin linnan alueella.
Lauantaina hypättiin autoon ja kierreltiin Egerin lähistöllä. Käytiin mm. Silvasvaradissa katsomassa Lipitsan hevosia. Oli aikamoinen meininki :P
Käytiin myös pyörähtämässä Egerzalokin kuumilla lähteillä, mutta siellä oli sen verran remontit kesken uuden hotellikompleksin rakennusurakan seurauksena, ettei viitsitty jäädä uimaan tällä kertaa.
Illalla oli hotellilla viinikellari-illallinen.
Illan menu oli kutakuinkin seuraavanlainen:- lihatäytteiset letut ja sienikastike
- perinteinen unkarilainen kaalisalaatti
- possunleikettä paputomaattikastikkeessa,
- rahkalla ja marjoilla täytettyjä lettuja / struudeleita
Muut viinit eivät kovinkaan säväyttäneet, mutta jälkkärin kanssa oli hyvää Egervin muskotaly cuvee -valkkaria ja tietenkin Tokajia.
Loppuillasta käytiin vielä "parilla" niin kutsutussa nuorten naisten laaksossa, ihan muutaman kilometrin päässä hotellilta. Päädyttiin ehkä hämärimpään paikkaan ikinä, johonkin viinikellarin tyyppiseen viritelmään maan alla. Lattialla lainehti pari senttiä vettä ja seinät oli yltäpäältä homeessa. Selvinpäin ei oltais ikinä varmaan astuttu sisään, mutta oli se ihan hauska kokemus. Ravintolan emäntä, Beatrix, nimittäin riemastui meidän vierailustamme ja innostui maistattamaan meille kaikkia tilansa viinejä. Mikään niistä ei ollut kovin hyvää, edes siihen aikaa illasta, mutta oli meillä silti hauskaa. Paikan nimi oli Biro Borozo.
Sunnuntaina lähdettiin käymään Thummererin viinitila Nosvaj:ssa. Ennakkotiedoista poiketen Thummererin tytär puhuikin loistavaa englantia. Maisteltiin siinä erilaisia viinejä:
Rébus Egri Cuvée 2003, Takenohati Pinot Noir 2005, Egri Cabernet Sauvignon, Egri Bikaver Reserve sekä hiivasta valmistettua Sepropalinka 2004.
Thummererin perustaja, isoisä jota kutsuttiin nimellä Vili Papa, oli kehitellyt jonkun oman sekoituksensa, joka on kuulemma Thummerin ylpeys. Tämä oli sen verran hintavaa, ettei sitä ollut maistelulistalla, mutta pakkohan sitä oli ostaa kotiin maistettavaksi. Lisäksi ostettiin pullo Thummererin Egri bikaver reserveä.Kyseltiin kaikkialta, että mistä saa koko Egerin parasta gulassia, ja kaikki ohjasivat meidät nuorten naisten laaksoon ravintolaan nimeltä Kulacs Csarda. Illalla palasimme siis takaisin laaksoon, mutta tällä kertaa syömään. Uskomatonta mutta totta, vieläkään emme saaneet gulassia, sillä se oli kuulemma loppunut. Muuten ruuat olivat loistavia, ehkä jopa yhtä hyviä kuin Trattoria Toscanassa.
Syötiin alkuruuiksi:
- Szalaigalaakson savustettu taimen
- kurkkuhapankermasalaatti
- sipuliset munakuorrutteiset kukon kivekset
- kalakeitto
- paprikalajitelma
Ja pääruuiksi:
- linssikeitto savustetun kinkun kera
- sian sorkka Peknen tapaan
- paistettu hanhen koipi
- taimenta Molnarnen tapaan
- punaviinillä maustettu villisikahöystö taikinanokareilla
Kurkkuhapankermasalaatista tuli kaikessa yksinkertaisuudessaan uusi lempiruokani - aivan fantastista! Pakko saada jostain sen resepti.
Maanantaina lähdettiin ajamaan kohti Budapestia, eteläkautta eli pustalla piipahtaen, mutta siellä ei kyllä ollut juurikaan nähtävää; maisemat olivat lähinnä tasaista peltoa silmänkantamattomiin ja unisia pikkukyliä, joissa oli haikaran pesiä jokaisen katulampun päällä!Budapestiin saavuttuamme käytiin hyvällä lounaalla Aranyszarvas Vendeglo -nimisessä ravintolassa, aivan Budan linnan vieressä. Sieltä saatiin vihdoin gulassia ja vielä erinomaista sellaista.
Loppuiltapäivästä käytiin käppäilemässä Budan linnan alueella ja levähdettiin hetkeksi linnan juurella olevalle näköalaterassille nauttimaan juustolautanen ja Chateau Megyer Tokaji, 5 puttonyos, vuodelta 2000. Loistava!
Illalla ajettiin lentokentälle ja palattiin Suomeen, jossa lämpöä oli vaivaiset 2 astetta. Koko reissun aikana oli ollut semmoset 17 astetta ja aurinkoista.
Puoliksi päätettiin jo, että seuraava kimppareissu on Portugaliin... Portviiniä, nam!
keskiviikko 4. huhtikuuta 2007
Egeriin
Vihdoin lomaa! Ja suuntana Eger, Unkari. Ollaan menossa isommalla porukalla tiluksia tarkastamaan.
Luvassa rentoutumista Koronan spassa...
Ja tietysti viinin maistelua... Eger kun on Unkarin parasta viinialuetta...
www.hotelkorona.hu
Reportaasia seuraa matkan jälkeen. Hyvää pääsiäistä!
Luvassa rentoutumista Koronan spassa...
Ja tietysti viinin maistelua... Eger kun on Unkarin parasta viinialuetta...
www.hotelkorona.hu
Reportaasia seuraa matkan jälkeen. Hyvää pääsiäistä!
sunnuntai 1. huhtikuuta 2007
Lauantain extemporeesetti
Sporttiaamun jälkeen siirryttiin pienellä porukalla Vespaan lounaalle. Söin itse canneloneja, jotka ei ollut mitenkään erikoisia, mutta Vespan focaccia on kyllä varsin loistavaa.
Siitä siirryttiin Foxyyn helpottamaan ruuansulatusta. Itse otin Torresin Jaime I brandya. Ihan hyvää. Maistoin myös hieman olutta, josta voin ensimmäistä kertaa sanoa, että pidin. Innis&Gunn tammikypsytetty olut.
Tästä alkoi extemporee illanvietto, kun ideoitiin illallista ja viinitastingiä. Käytiin Erottajan Alkossa ja kaupassa.
Illan menu: Caesar-salaatti ja paistettu lohifilee.
Caesar-ohje löytyy aikaisemmasta postauksesta. Lohifileen pintaan hieroin merisuolaa ja annoin olla vartin verran, paistaessa puristin pintaan vähän sitruunaa ja lisäsin hieman pippuria. Paistoin nahkapuoli alaspäin ja koska filee oli sen verran paksu, heitin vielä muutmaksi minuutiksi uuniin niin pintakin vähän kypsy.
Viineissä luotettiin myyjän suosituksiin.
Slovenialainen Jeruzalem Ormoz (10,66€)
Austraalialainen Pewsey Vale Riesling Vintage 2005 (12,26€)
Portugalilainen Quinta Da Alorna (7,29€)
Valkkareissa oli hurja ero siinä, että olivatko ne 15 asteisia vai 11 asteisia. Avattiin ne vähän turhan hätäisesti, ennen kun olivat ehtineet jäähtyä joten mielipiteet muuttuivat lämpötilan laskiessa, mutta loppukädessä Slovenialainen ja Australialainen sai parhaat arviot.
Illan mittaan kommentit oli seuraavanlaisia:
Slovenialainen
"Ottaisin piknikille messiin, ettenkin jos pitäis tenuttaa pullollinen."
"Jos et tykkää valkkareista niin saata silti tykätä tästä - koska mäki tykkään."
Argentinalainen
"Hetki avaamisen jälkeen virtsasin pulloon" Jani (nimi muutettu)... tää mielipide muuttui kun viini viileni. Tällöin viinistä tuli esille hedelmäisemmät aromit.
Australialainen
"Easy going, halpa deitti"
"Tarjoaa paljon ovia avattavaksi."
Punkkuina oli Chianti (7,67€) ja Burgundilainen vuoden 2005 Josep Drouhin Moulin-a-vent (12,88€).
Chianti (alkon tuote 465237) on kuvauksen mukaan "keskitäyteläinen, notkea, hennon kirsikkainen, pehmeän mausteinen ".
Wine spectator kommentoi Burgundilaisesta: "Nearly gushes with freshly crushed black cherry and blackberry fruit, along with milk chocolate and toast notes. Long, creamy finish."
Extemporeeillat on aina parhaita, mutta silti täytyy ottaa joskus uusiksi.
Siitä siirryttiin Foxyyn helpottamaan ruuansulatusta. Itse otin Torresin Jaime I brandya. Ihan hyvää. Maistoin myös hieman olutta, josta voin ensimmäistä kertaa sanoa, että pidin. Innis&Gunn tammikypsytetty olut.
Tästä alkoi extemporee illanvietto, kun ideoitiin illallista ja viinitastingiä. Käytiin Erottajan Alkossa ja kaupassa.
Illan menu: Caesar-salaatti ja paistettu lohifilee.
Caesar-ohje löytyy aikaisemmasta postauksesta. Lohifileen pintaan hieroin merisuolaa ja annoin olla vartin verran, paistaessa puristin pintaan vähän sitruunaa ja lisäsin hieman pippuria. Paistoin nahkapuoli alaspäin ja koska filee oli sen verran paksu, heitin vielä muutmaksi minuutiksi uuniin niin pintakin vähän kypsy.
Viineissä luotettiin myyjän suosituksiin.
Slovenialainen Jeruzalem Ormoz (10,66€)
Austraalialainen Pewsey Vale Riesling Vintage 2005 (12,26€)
Portugalilainen Quinta Da Alorna (7,29€)
Valkkareissa oli hurja ero siinä, että olivatko ne 15 asteisia vai 11 asteisia. Avattiin ne vähän turhan hätäisesti, ennen kun olivat ehtineet jäähtyä joten mielipiteet muuttuivat lämpötilan laskiessa, mutta loppukädessä Slovenialainen ja Australialainen sai parhaat arviot.Illan mittaan kommentit oli seuraavanlaisia:
Slovenialainen
"Ottaisin piknikille messiin, ettenkin jos pitäis tenuttaa pullollinen."
"Jos et tykkää valkkareista niin saata silti tykätä tästä - koska mäki tykkään."
Argentinalainen
"Hetki avaamisen jälkeen virtsasin pulloon" Jani (nimi muutettu)... tää mielipide muuttui kun viini viileni. Tällöin viinistä tuli esille hedelmäisemmät aromit.
Australialainen
"Easy going, halpa deitti"
"Tarjoaa paljon ovia avattavaksi."
Punkkuina oli Chianti (7,67€) ja Burgundilainen vuoden 2005 Josep Drouhin Moulin-a-vent (12,88€).
Chianti (alkon tuote 465237) on kuvauksen mukaan "keskitäyteläinen, notkea, hennon kirsikkainen, pehmeän mausteinen ".
Wine spectator kommentoi Burgundilaisesta: "Nearly gushes with freshly crushed black cherry and blackberry fruit, along with milk chocolate and toast notes. Long, creamy finish."
Extemporeeillat on aina parhaita, mutta silti täytyy ottaa joskus uusiksi.
Pekonilla, anjoviksilla ja salvialla täytetty peruna
Pakko testata tätä josku. Bongasin sen kun selailin reseptejä Akateemisessa!
Respti oli jotakuinkin seuraavanlainen:
4 perunaa
oliiviöljyä
merisuolaa
savustettua pekonia
tuoretta salviaa
anjovisfileitä
sitruuna
valkosipulia, suikaloitu pituussuunnassa
Perunoihin tehdään reiät keskelle esim. omenankuorimaveitsellä. Säästä koverrettua perunaa, sillä sen jälkeen kun perunat on täytetty niin sitä voi käyttää ikään kuin korkkina. Pistele perunoita haarukalla ja hiero oliviiöljyä ja suolaa pintaan. Täytä perunat pekonilla, salvialla, anjoviksella valkosipulilla. Raasta pintaan hieman sitruunan kuorta.
Laita uuniin noin tunniksi 200 asteeseen.
Respti oli jotakuinkin seuraavanlainen:
4 perunaa
oliiviöljyä
merisuolaa
savustettua pekonia
tuoretta salviaa
anjovisfileitä
sitruuna
valkosipulia, suikaloitu pituussuunnassa
Perunoihin tehdään reiät keskelle esim. omenankuorimaveitsellä. Säästä koverrettua perunaa, sillä sen jälkeen kun perunat on täytetty niin sitä voi käyttää ikään kuin korkkina. Pistele perunoita haarukalla ja hiero oliviiöljyä ja suolaa pintaan. Täytä perunat pekonilla, salvialla, anjoviksella valkosipulilla. Raasta pintaan hieman sitruunan kuorta.
Laita uuniin noin tunniksi 200 asteeseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
